Ei tavarasta eroon pääsy ole niin helppoa...siivoaminenhan on  psyykkinen prosessi - myös kasojen, vaatteiden, pölyn ja lian siivoaminen, vaikka toista väitin. Esitin pokkana jossain vaiheessa, että vain kirjahävitys vaatii suuria ajatuksia ja muu sujuu rutiinina. Hah! Ivallista naurua itselleni. 

Olen ollut hiljaa, mutta en toimettomana. Keskiviikkona pesin kaikki "strategiset" ikkunat, kaikki ikkunat ulkopuolelta. Sisäpesut jäivät makuuhuoneista. Vaihdoin neljään klasiin uudet verhot - kahteen tuliterät ja itse huolitellut. Olen myös esijärjestellyt kahta, kolmea kasaa, jotka aion kohta dokumentoida tänne.  Vaatteita sain poistettua, mutta en vielä tarpeeksi - ja vielä siihen nähden, että kävin alemyynneistä ostamassa lisää...vaatteita. Vaatehuoneesta saisin nopeasti kietaistua pienen jätesäkillisen kun vain rupeaisin. Nyt en ehdi.

Ja anon lisäaikaa blogille, sillä kesäkuun loppuun ei homma tule sellaiseen vaiheeseen, josta haaveilin. Syy tähän päivämäärään oli esikoisen rippijuhla, jota vietämme sunnuntaina. Luulin/toivoin/haaveilin, että talo olisi silloin oikein putsplankkina, mutta aina ei käy niin kuin elokuvissa. Huomisen vietän tiukasti hellan ääressä, mutta voihan olla, että jokin kasakin vajuu karkuun sunnuntain juhlavieraita.

Mieli on projektin viivästymisestä huolimatta pirteä. Siivotulle verannalle on syntymässä kesäkeittiö, tiistaina istutin laatikkoihin kesäkukat ja yrttejä. Ja sunnuntaiksi on luvattu mainiota säätä, joten osa juhlavieraista voi ruokailla ulkona ja verannalla. Näin toivon.